tiistaina, tammikuuta 26, 2016

Oliivipuiden talvikuulumiset

Kevätauringon kirkkaassa valossa on jälleen tullut aika varmistaa
ensi kesän viherrys ja kukinta.

Meillä on Pikkutalossa talvehtimassa +5°C lämpötiloissa n. 30 pelargoniaa, 5 oliivipuuta, rosmariini, sinisarjoja, laventeleita, ruusuja, oliiviyrttejä, laakerinlehti...
you name it, we have it!

Oliivipuut ei koskaan ehdi tekemään tämän enempää satoa, 
täällä pohjoisessa ei lämpösumma vaan millään riitä. 


Siispä onkin parempi leikata nämä pienokaiset veks, samalla siivota koko oliivipuu pensaasta puun malliseksi ja toivottaa hyvät jatkot. Lannoituksen voi aloitta helmikuun lopulla ja keväämmällä nämä kukkivat kauniisti valkoisilla herkillä kukinnoilla.

Tässäpä ennen / jälkeen parturissakäynnin :)

Eiks oo vaikeaa uskoa että edellisen postauksen kuvat on tuosta samalta terassilta syyskuussa otettuja?


Oliivit eivät onneksi maistu kovin herkästi kirvoille, sen verran tiheässä kaverit täällä värjöttelee 
että olisin pulassa jos...



Pikkutaloon muutettiin vasta loka-marraskuun vaihteessa, siihen asti tämä bändi majaili kasvuhuoneen suojissa.
Ja koska täällä on valoa riittävästi, aika usein käy niin etteivät pelargoniat malta lopettaa kukkimista ennen helmikuuta.

Aika kiva fiilis kun voi käydä poimimassa pari tuoksuvaa kimppua "pihalta" :)
Tuoksupelargonia, rosmariini, muutama laventelin oksa pelargonian kukkasten seurana, 
lisukkeena parturoidut oliivipuun lehdet. 
Ai että mikä tuoksu keittiössä!



Lähes metrin korkuinen rosmariini kerää voimia ikkunan edessä ja laventelipuu pääsi myös parturinpöydälle kun ulkona oli sopivan vähän pakkasta.



Tässähän ne, Pikkutalon bändin talvikuulumiset.
Vähän rönttöisiltä näyttävät mutta eikö se kuulukin HeVi-bändin imagoon :)))
Pikkuhiljaa saa lisätä kastelua kun aurinko herättelee ensimmäisiä versoja mutta vielä ei ole kiire lannoittamisella. Lähtevät vaan turhan vauhdikkaaseen ja honteloon kasvuun ja siitäkös ne kirvat tykkää.


Seurakseen nämä saavat tuotapikaa uuden sadon siemenet, 
huomenna pistetään ekat latva-artisokat itämään...

Voi vihreä, tuskin maltan odottaa!

Mites siellä ruudun takana, onnistumisia oliivipuiden talvettamisessa? 
Vaiko eikö? 

Voikaa hyvin, valoa kohti mennään!
Sanna


SHARE:

maanantaina, tammikuuta 11, 2016

Yli 2 kiloa vuodessa, well done!

Aamuvarhaisella, ennen suru-uutista David Bowien kuolemasta, ilahduin kun luin Helsingin Sanomista että suomalaiset ovat popsineet viime vuonna yli 2 kiloa enemmän vihanneksia edelliseen vuoteen verrattuna. Eikä tässä ollut kuin yhden tukkuliikkeen tilastot.


Satokausiajattelu nostaa päätä, lähiruoka ja sen ympäristövaikutukset sekä tietenkin ruoan  terveellisyys paiskaavat kättä yleisen ruokakiinnostuksen kanssa. 
Sehän on ollut trendikästä jo koko 2000-luvun.

NAM! HYVÄ ME!




Tuo kilomäärä olisi varmastikin vielä paljon suurempi jos pystyisimme laskemaan paljonko kotipihoilla, ikkunalaudoilla,
parvekkeilla ja peltopalstoilla on piilotettu siemeniä ja korjattu syksymmällä satoa.




Omakohtaisesti voin sanoa kiinnostuksen lisäntyneen vähintään saman verran kuin 
lehtikaalin myynti viime vuonna eli 180%. 
Ja tässä harrastuksessa nälkä kasvaa syödessä, viljelylaatikot valtaa alaa ja onnistumisen ilo on 
isoa ja maukasta.




Ilman liikaa kotimaista hymistelyä, kyllä meillä syödään banaani päivässä smoothien pehmittäjänä ja paiskataan mielellään greipit kurkusta alas iltapalana.
Että ei se kaikki vege niin läheltä tule...mutta sen vannon että valkosipulit on omasta maasta ja tomaattimurskat kasvihuoneesta.




Kuvitukseksi löysin viime elokuisten sadonkorjuujuhlien julkaisemattomia otoksia johon olen kerännyt ensimmäisiä maistiaisia oman maan antimista.
Voi tätä vihreyttä puutarhassa ja kasvattajan ylpeyttä pikkuriikkisistä porkkanoistaan :)

Loviisan aitasta sain lainaksi ihanat Riviera Maisonin astiat, 
että sain kuvattua kauniisti mun ekan oikean sadonkorjuun!

Joko siellä suunnitellaan kiihkeästi kevättä ja kylvöaikaa?

Ulkona näyttää ihan musta-valkoiselta,
näistä kuvista saadaan vähän väriä elämään :)

Sanna




SHARE:

perjantaina, tammikuuta 08, 2016

Parhaat ystäväni: Kakluunit

Tällä viikolla on menty puukuorma kädessä ylös ja alas.
Siunailtu aamuin illoin sitä että meillä on talossa kolme ihanaa lämmönlähdettä joihin voi aina luottaa.

Olohuoneen kakluuniin on sytytetty tuli jopa 2 kertaa päivässä.
Takkatulen ritinässä on jo itsessään jotakin hyvin lohdullista ja kakluunin lämpöä ei voita mikään!

Olemme olleet onnellisia siitä että nämä alkuperäiset 20-luvun tulisijat ovat saaneet joka vuosi nuohoojalta ja palotarkastajalta käyttöluvan.

Ensi kesänä tulee ehkä eteen luukkujen kunnostus tulenkestävällä maalilla.
Jos jollain on kokemusta tulenkestävistä maaleista, kuulisin mielelläni!




Samaa vuosikertaa on myös yläkerran kakluuni.
Ihana takkatulen loimu ja lämpö on paras unilääke jonka tiedän.
Muistan että aikoinaan nämä kaksi toimivaa kakluunia olivat suurimpia syitä 
ostopäätökseen, eikä syyttä. 
Ovat pelastaneet vanhan puutalon asukit päätähuimaavilta sähkölaskuilta useina talvina.


Pohjakerroksessa meillä on Kastorin kiertoilmatakka joka puolustaa paikkaansa sillä että se kuivattaa nopeasti kosteuden saunomisen jälkeen ja lämmittää riittävästi pienen tilan varaten hieman lämpöä sivuilla oleviin tiiliin. Huone olisi ehdottomasti liian matala ja pieni tila varaavalle takalle.
Aikoinaan haaveilimmme Jötulin kauniista rautaisesta takasta mutta lapsiperheen rajoitetulla budjetilla päädyimme Kastoriin joka löytyi mallikappaleena ½ hintaan. 
Hyvin on toiminut vaikkei kauneudella ole pilattu.


Kirpeää viikonloppua toivotellen,
Sanna

SHARE:

keskiviikkona, tammikuuta 06, 2016

Olohuoneen sydäntalvi

Nyt on joulun viimeisetkin koristeet korjattu pois mutta joulun viherkasveista nautitaan niin kauan kuin hengissä pysyvät.
Ilman punaista ympärillään nämä muuntautuivat ihan tuikitavallisiksi viherkasveiksi, eikä totta?



Olohuoneesta on pikkuhiljaa kuoriutunut esiin tilaa ja valoa, kuusen lähdettyä täällä tuntuu jopa hieman tyhjältä.
Ollaan nautittu suunnattomasti kiireettömistä pakkaspäivistä, hyvistä kirjoista ja hitaasta ruoanlaitosta.
On ihanaa sytyttää kynttilät ja takka, napata pelliltä tuoretta pullaa suupieleen ja lasi maitoa kyytipojaksi ja hautautua isoon nojatuoliin lukemaan.



Talven värimaailmaksi meille näyttää valikoituvan pellavainen beige.
En muista koska meillä olis ollut näin neutraalit sävyt olohuoneessa mutta tuo Loviisan Aitasta syksyllä ostettu Riviera Maisonin nojatuoli mahdollistaa paljon aiempaa hillitymmän sisustuksen.



Vanhan astiakaapin muutto toiselle seinälle on osoittautunut varsin onnistuneeksi ratkaisuksi.
Täällä säilytetään ns. juhlavampia astioita ja nyt ne tulee otettua useammin käyttöön kun ovat ihan keittön ovensuussa.


Leikkelin loput tasetin kukinnot ja lehdet lasitölkkiin tuohon kaapin reunalle ja voitte arvata että niistä leijailee huumaava tuoksu ympäri olohuonetta!


Juuri nyt on sellainen olo että koristelut on hyvä jättää minimiin mutta ihan tyhjien tasojen kanssa ei oikein osata elää. 
Erilaiset lyhdyt ja kukkaset pelastaa paljon ja tämä Tyttö ja Vuohesta ostettu alumiinikulho on tähän fiilikseen just sopivan yksinkertainen oliivipuisten sydänten kanssa.


Tuo huonekuusi on vienyt sydämeni ihan totaalisesti ja toivon että saan nämä tuuheat vihreät selviämään talvesta ja ensi jouluun asti!
Molemmat tykkäävät viileästä ja valoisasta, ei suorasta paahteesta ja aika tasaisesta kosteudesta vaikka pintamulta saakin kuivahtaa välillä.
...niin että jos joku muukin haluaa kokeilla...


Tässäpä tämä, auringolla ja vihreillä tyynyillä väritetty tammikuinen olohuone.


Villi arvaus: 
Tänne joukkoon tulee keväämmällä muutama "trendivärinen" vaaleanpunainen tyyny, heti kun kävelee sopiva vastaan :)

Muistakaa villahousut!
Sanna

SHARE:

sunnuntaina, tammikuuta 03, 2016

Pantonen vuoden 2016 värit

No huhhuijaa, jos Pantonen väriguruja uskotaan ja seurataan niin tänä vuonna 
pukeudutaan ja puetaan koti 
vaaleanpunaiseen ja vaaleansiniseen.
Siis JOS...

Ja KUN!

Kerrankin on helppoa kun heinänteko tämä trendien aallonharjalla ratsastaminen!
Täältä pesee, vaaleanpunaista siinä kun vaaleansinistäkin :)

Pikkutaloa- ja vähän tätä päätaloakin- on sisustettu kaikki kesät hennon vaaleansinisellä ja maistettu vaaleanpunaisella ja vihreällä.

Ja just kun mä julistin tulevan vuoden harmaaksi...

No, let´s see missä mennän jatkossa. Nappasin varastosta kainaloon muutaman vaaleanpunaisen varjostimen ja ruutupyyhkeen. Ihan vaan näytille :)

Ois kiva kuulla seuraatteko te tämäntyyppisiä trendejä?
Pukeutumisessa se toki on helposti hoidettu vaikka uudella huivilla mutta mites tuo koti?
Riittääkö vaaleanpunainen tyyny tai muutama kynttilä?
Tuskin sielläkään maalipurkkia kaivellaan esille? 

Anteeks nyt vaan, mä en kyllä millään osaa ottaa näitä juttuja oikein vakavasti vaikkakin täytyy sanoa että tuo vaaleanpunainen näyttää kauniilta pellavaliinan kaverina.

Valoa kohti mennään, vaikka sitten vaaleanpunaista!
Sanna






SHARE:

lauantaina, tammikuuta 02, 2016

Vuodenvaihteen juhlakattaus

Vuosi vaihtui ystävien hellässä huomassa ja kauniissa kodissa
Turun keskustassa.
Upeasti katettu pöytä, jokirapurisotto ja se repussa kulkenut skumppa-
muuta ei tarvita kun hyvä seura tulee automaattisesti.

Kiitos!

Sain napsittua muutaman kuvan teille ennen ruoan valmistumista.

Tästä on hyvä lähteä liukastelemaan kohti uusia kujeita :)

Sanna







SHARE:
© Pikkutalo. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig