keskiviikkona, marraskuuta 30, 2016

Hyvän päivän ilta

Mulla on kuulkaas ollut tänään niin kiva päivä että se on pakko jakaa kanssanne.
Mutta ihan ensimmäisenä kiitän mitä nöyrimmin, ihan todellakin nöyrästi kaikista kommenteista joita olette jättäneet edelliseen postaukseen. Kiitos lukuisista tsempeistä, ne todellakin lämmitti mieltä. Mulla oli aika hutera olo kirjoittaa niin henkilökohtaisista tuntemuksista mutta rohkeus kannatti. Siellä toisellapuolen ruutua on suuria sydämiä, elämänviisautta ja aitoa välittämistä. Kiitos.
Ja vielä kerran terveiseni kaikille niille jotka eivät ole saaneet sitä positiivista puhelua lääkäriltä.
Älkää luovuttako. 
________________________

Mutta nyt siihen kieltämättä kivaan päivään. Olin suunnitellut starttaavani matkaan Vespalla mutta täällä meilläpäin oli mittari nollassa, tiet mahdottoman liukkaat ja kerrankin järkeä päässä. Suuntana oli vähän fiinimpi lounas ystävän kanssa mutta niin vaan vaihtui korkeammat korot kunnon saapikkaisiin ja mopo kävelyyn. Päivänaikana kilometrejä kertyikin sellaiset mukavat yhdeksän ja risat. Hyötyliikuntaa! Matkalla kävin kysäisemässä Sisustuksen Koodissa onko tilaamani kangas jo tullut, piipahdin Casagrandessa katsastamassa pikkuisten poikien lahjatarjontaa ja huikkasin morot Kukkakauppa Pia Jaalalle. Rakastan asioida Turun keskustassa! Kaikki lähekkäin ja tuttuja, ystävällisiä kasvoja tiskien takana. Sitten askelta toisen eteen, kaunis ilma kun oli.
Suuntana ja suunnitelmana oli Viherlassila mutta muistin matkalla että 50 metrin päässä Puutarhankadulla on mukava antiikkiliike johon tutustuin Habitaressa mutten ole koskaan käynyt täällä Turussa. Sinällään ihme...
(anteeks, aika monta kuvaa)


Ovesta rohkeasti sisään, kuuluva päivää kauppiaalle ja sitten rävähti silmät auki. 
Voi taivas! Vanhaa suomalaista lasia lattiasta kattoon, sitä ihan oikeaa designia!
Voi miten kaunista meillä onkaan suunniteltu ja valmistettu vuosien saatossa!
Höpöttelin vanhojen mestarien kanssa kaiksessa rauhassa. Flirttailin Frankille, kutittelin Sarpanevaa kurveista ja ihastelin ujona Wirkkalaa. Nanny Stillin kanssa vaihdettiin tyttöjen kuulumisia (juoruiltiin noista pojista) ja hieman hämmentyneelle omistajalle sopersin kuinka tuttuja nuo ovat lapsuudestani. Lopulta sain kysyttyä luvan kuvaamiseen. Näettekös nyt mitä tarkoitan? Silkkaa kauneutta ympärillä, miten täällä voi tehdä töitä tai luopua näistä? Kyllä kurkkua kuristais!










Ihana glögisetti sai veret seisahtumaan kun omistaja purki laatikosta.


Vitriinistä löytyi Kalevala-korujen lisäksi myös todella kauniita pukukoruja. 
Jos piipahdatte, kysykää omistajapariskunnalta mihin näiden tuotto menee. Saatatte hämmästyä...


Mutta takaisin laseihin...



Mä olin aivan pähkinöinä kun piti jatkaa matkaa mutta nyt tiedän minne jätän joulupukin lahjalistan / käyn itse ostamassa joululahjat! Osan jo löysinkin mutta kun kilometrejä oli vielä edessä, en niitä viitsinyt raahata mukanani. Samalla toteutuu myös kierrätys ja kestävä kehitys mun henk.kohtaisen yhteiskuntasuunnitelman mukaisesti.

Jos 50-60 luvun design kiinnostaa ja mielesi tekee ostaa jotain erilaista joululahjaksi, suosittelen:
Puutarhankatu 11-13
20100 Turku

No niin, enempää jaarittelematta, vajaan kolmen kilsan päässä odotti toinen taivas, Viherlassila. Sain Leenan ja kumppanit verekseltään kiinni viikonlopun joulumarkkinoiden järjestelyistä ja sen enempää ei ehditty sanoja vaihtamaan. Kuvat puhukoon...







Mä nauroin ekaks ihan kippurassa näitä elukoita mutta kun katselin jälkeenpäin kuvia, ihastuin yllättäen. En tiedä miksi.



Mutta kaunista oli taas!


Viherlassilassa on tästä jouluun joka viikonloppu markkinat.
Kannattaa katsastaa, perinteisesti vähän väljempää kuin Suurtorilla!

Lopulta Pilkkikaveri poimi mut ja kauhean kasan kaikkea vihreää kotiin. Nyt on pää täynnä ideoita, pikkutalo täynnä vihreitä ja viikonloppua odotellaan kiihkeästi.
Kotona kun vielä hemmoteltiin hyvällä pastalla ja Amarone- viinillä niin johan kelpas!


Huomenna kävelen katsastamaan uudistuneen Avelian jossa oli palovahingon jälkeiset avajaiset tiistaina. Mä sit tykkään näistä asiakaskäynneistä!

Energiaa loppuviikkoon toivotellen,
Sanna




SHARE:

tiistaina, marraskuuta 29, 2016

Uutisia

Kirjoittelin muutama viikko sitten tänne kadonneesta joulustani. 
Fiilis oli totaalisesti hukassa, joulupallo kadoksissa.
---------------------
Suurimpana syynä tähän kummalliseen katoamiseen on ollut koko syksyn jatkunut etsintä. 
Vatsa-aortan veritulppa on kuljettanut tutkimuksesta toiseen, homma ei ollutkaan kerralla kuitattu.
Olen juossut TYKSissä tämän tästä, saanut tuloksia mutten tuomiota. Arvioita ja arvauksia enemmän kuin tietoa. Viimeiset 2 kuukautta on mieltä painanut lääkärien väläyttämä epäily verisuonikasvaimesta, siis syövästä. S-sana on lamaannuttava, niin lamaannuttava että se valtaa mielen väkisin, vahvimmankin. Se saa kunnioittamaan niitä jotka sen kanssa elävät, taistelevat ja pysyvät järjissään. 

Tiedättekös, olin ihan varma etten kirjoita julki mitään tästä syksystä mutta nämä sanat tuntuu nyt vain soljuvan ulos. Tulkoon sitten.  "Henkisen tulpan" irrotti verisuonikirurgin eilinen puhelu jonka aikana sain kuulla ettei sisälläni jyllää syöpä eivätkä suunnittele mitään muutakaan leikkausta. 
Tilanne on status quo ja jatketaan lääkkeillä. Hyytymä saa jäädä niille sijoilleen vatsa-aortaan ja sen ei oleteta aiheuttavan lisäharmeja.

Kuulkaas, sen puhelun jälkeen mä itkin. Itkin ja itkin ja itkin. Koko syksyn epätietoisuuden, kivut ja pelot valui tähän työpöydälle parin tunnin ajan. Lähettelin riehakkaita, vahvasti elämänmakuisia tekstiviestejä läheisille ja itkin, ihan hillittömästi. Ja nauroin! Puhdistavaa!

Nyt on hyvä, rauha, parempi kuin pitkään aikaan. Ollaan oltu aika hissukseen täällä, Pilkkikaveri on ollut parasta seuraa ja perhe on tiivistynyt pieneksi maailmankaikkeudeksi. Se ei ole ollut lainkaan ahdistavaa, päinvastoin. Syksy on opettanut, kyllä yli 50- vuotiaanakin voi tutustua lisää itseensä vaikka vanhoja tuttuja ollaankin.

Työ on omalta osaltaan pitänyt täysjärkisenä ja siihen on ollut hyvä keskittyä. Siksipä kai syntyi tuo viimeviikkoinen postaus jossa jaoin ajatuksiani yrittämisestä, niitä positiivisia. Jos olisin kaiken tämän keskellä sortunut rutisemiseen ja valittamiseen, en olisi varmaankaan jaksanut hoitaa työtäni.

Mutta nyt, nyt avataan ovet ja toivotetaan tervetulleeksi joulu, ystävät, ilo ja elämä. 


Oletan että blogikin reipastuu taas kummasti, kirjoittelu on jatkossa kevyempää - tai syvempää- kuin ennen. Pidän oman lupaukseni olla stressaamatta liikaa kuvien laadusta ja tekstien oikeellisuudesta. Niistä kun on tullut ihan omanlaisensa tulppa tähän kirjoitteluun.
Löysin itseni jo keväällä pohtimasta miten voin koko ajan kehittyä ja kehittää blogia, miten saan enemmän lukijoita ja miten julkaisen sitäsuntätäsuntota paremmin.

En halua löytää itseäni pitkän työpäivän jälkeen käsittelemästä kuvia silmät ja pää särkien.


Sovin itseni kanssa myös että aloitan uudenlaisen blogikirjoittelun. Sellaisen jossa en yritä piilottaa persoonaani diplomatian taakse, en käsittele kuvia tuntikausia mutta annan vaihturina teille värikkäitä postauksia, kansankieltä ja mielipiteitä. Vauhtia ja värikästä elämää!
Loppujen lopuksi, tämä on mun blogi ja saan kirjoittaa tänne mitä ja miten haluan, eikö?
Pysyttehän mukana?

Heheh, tämän uuden uhmaiän kynnyksellä pakotin perheen kantamaan meidän 14- vuotta vanhat nojatuolit yläkerrasta takaisin olohuoneeseen ja julistin wanhanajan punaisen joulun saapuneeksi!
Ei koira pääse karvoistaan eikä tämä täti punaisesta joulusta. Pilkkikaveri alkoi samantien puhumaan vanhan puusohvan paluusta olohuoneeseen, se kun on nyrjähtänyt tuonne Pikkutalon puolelle jo 8 vuotta sitten. Jatkan muina naisina joulun koristeluja...josko tuo unohtais koko idean.

On muuten todella vaikeaa painaa julkaisunappulaa...

Voikaa hyvin,
Sanna


SHARE:

perjantaina, marraskuuta 25, 2016

Työ tekijäänsä kiittää


Miten tämä kirjoitus liittyy Black Fridayhin?
Ei mitenkään, paitsi että...

Black Friday on nimetty kai jo virallisestikin vuoden kovimmaksi kauppapäiväksi ja niin isot kuin pienetkin yritykset ja yrittäjät ovat oivaltaneet mahdollisuuden hyödyntää sitä.

Wikipedia määrittelee yrittäjän näin:
Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi. Yrittäjä on organisoija, joka yhdistää raaka-aineet ja kyvyt tuotteiden ja palveluiden tuottamiseksi. Yrittäjä on riskin kantaja, henkilö joka sietää epävarmuutta.

Tämän vuoden aikana olen saanut kuulla ja lukea miten yhä useampi tuttava on päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Myymään palveluja, tuotteita, osaamista. Itsekin kuulun samaan joukkoon joka on hypännyt omaan kelkkaan ja vapaaseen liukuun. Mutta miksi? Miksi ryhdyin yrittäjäksi aikana jolloin mikään ei ole varmaa ja elanto on tiukassa. Syistä tuli yllättävän pitkä lista jonka sanoiksi pukeminen oli haastavampaa kuin uskoinkaan.

 Syy nro 1. Pidän työnteosta

Työn tekeminen määrittelee suuren osan minuudestani sen lisäksi se tietenkin tuo elannon, tuottaa mielihyvää, kohottaa itsetuntoa ja pitää jalat maassa. Olen kokenut myös ajanjaksoja jolloin ei ole ollut työtä ja tiedän mistä pidän ja puhun. Tiedän myös sen että loman jälkeen työ maistuu erityisen hyvältä ja toisinpäin. Ilman työtä ei pyhä erottuisi arjesta. Aloitin kokopäiväisen työnteon jo alle 20- vuotiaana, opiskelijaksi minusta ei ollut koskaan. Tekemällä olen oppinut uusia aloja ja asioita vuosien varrella ja olemalla täysillä mukana olen saanut aina valtavaa tyydytystä tekemästäni työstä.

Syy nro 2. Rakastan omaa työtäni

Rakastan juurikin tätä työtä. Koska yritykseni myy mainoslahjoja ja profiilivaatteita, asiakaskuntani kattaa laajasti erilaiset yritykset, teollisuudesta kosmetiikkaan ja kaikkea siitä välistä.  Jokainen päivä ja asiakas on erilainen. Rakastan uusiin ihmisiin ja yrityksiin tutustumista. Elän siitä tunteesta kun onnistun löytämään asiakkaan kampanjaan juuri sen oikean tuotteen myynnin tueksi.
Osa asiakassuhteista on todella pitkäikäisiä, useista on tullut ystäviä ja se on paras kiitos ammattitaidosta.

Syy nro 3. Yrittäjän vapaus

Oma yritys ja konttori kotona antavat vapauden tehdä töitä juuri silloin kun olen terävimmilläni, tänään aloitin klo 4.35. Tämä antaa myös vapauden lähteä lenkille keskellä päivää jos sattuu aurinko paistamaan tai siltä tuntumaan. 
Ajattelen isosti vaikka yrityksen nimi on Pieni Ideatalo. Kouluttaudun, markkinoin, haen parhaat toimittajat ja löydän omat asiakasryhmäni. Netti on täynnä ammattilaisten neuvoja erilaisista markkinointikanavista, kursseja on käyty ja koko ajan opin lisää. Olisi viisaampaa varmaankin jättää markkinointi paremmin osaavien vastuulle mutta tämä on liian kivaa.

Syy nro 4. En ole pahoillani työn tekemisestä

Työmäärästä en valita koska tunnen itseni ja tiedän että kun työpöytä ja kalenteri on täynnä, tämä rouva on liekeissä. Silloin kun töitä on vähän ja sesonki on hiljaisimmillaan, on vaikeaa saada tehtyä niitä pienimpiäkään hommia. 
Juu, kiroan kyllä kovaäänisesti toimittajantolvanoita, myöhästyviä rahteja tai vääriä toimituksia.
Kuulun facebookissa muutamiin yrittäjäryhmiin mutta valitus on turhankin yleinen vieras niissä. Verot, vaikeat asiakkaat, postituskulut, toimittajat...energiasyöppöjä.

Syy nro 5. En kadehdi muiden menestystä

Kadehtiminen vie energiaa yhtä paljon kuin valittaminen, joskus enemmänkin. Mielummin autan, suosittelen, verkostoidun ja ideoin yhdessä. Törmäsin keskusteluun jossa yrittäjä tarjoutui jakamaan eräästä tuotteesta saamansa ostoedun muiden yrittäjien kanssa. Keskustelusta muodostui raju, negatiivinen ja syyttävä. Suurimpana pelkona oli että etua tarjonnut yrittäjä sai tästä voittoa. Voiton tavoittelu on edelleen perisynti Suomessa.

Syy nro 6. Rohkeus menestyä

Jokainen uusi yrittäjä pohtii: "Uskallanko? Luotanko ammattitaitooni? Jaksanko tätä kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen?" On turhaa kuvitelmaa että starttirahalla saadaan helppo alku ja toimeentulo alkavalle yritykselle. Paljon varmempaa on tehdä kunnollinen, toimiva liiketoimintasuunnitelma ja pitää siitä kiinni. Tulot ja menot balanssissa on helpompi toimia ja luovuuskin saa lisähappea kun budjetti on kunnossa.

Syy nro 7. Tukiverkosto

Siellä se on, lujana, laajana ja luotettavana. Puhelimen tai lounastapaamisen päässä. Iso piiri ystäviä, yrittäjiä, asiakkaita ja toimittajia. Kuuntele ja tule kuunnelluksi. Opasta ja tule opastetuksi. Auta ja tule autetuksi. Suosittele ja tule suositelluksi. Älä ota jos et anna. Yhteisenä tavoitteena toimeentulo ja menestyminen jokaiselle.

JOS TÄMÄ KIRJOITUS HERÄTTI SINUSSA AJATUKSIA,
ole ystävällinen ja kommentoi tai
JOS OLET YRITTÄJÄ,
ole hyvä ja jätä esittely yrityksestäsi ja nettiosoitteesi kommentteihin.

Verkostoidutaan ja opetellaan tukemaan toisiamme.
--------------------------
Tässä vaiheessa perjantaita useimmat meistä ovat jo pistäneet koneet kiinni, mapit hyllyyn ja menomonot jalkaan.
Onhan tämä se virallinen THE PIKKUJOULU-viikonloppu!
(ja yks urpo täällä kirjoittelee työn merkityksestä itselleen)

Hauskutin tänään hyvää ystävää omilla "konsernin pikkujouluilla".

IDEATALON PIKKUJOULUISSA
- osallistumislista henkilökunnan ruokatilan seinällä täyttyy heti
- osallistuminen on 100%
- budjetti on rajaton
- tarjoilut on aina hyviä ja runsaita
- kukaan ei haasta pomon kanssa riitaa
- maanataina ei hävetä tulla töihin vaikka olisi
sammunut jo etkoilla työpaikan vessaan :)

Päivä on vielä avoin mutta juhlat on varmat!

OLENKO JOSKUS YKSINÄINEN?
En, mutta ikävöin avoimesti ihania työkavereita joita mulla on ollut vuosien varrella.
----------------------------
Nyt tämä yrittäjä pistää takan tulille, viinilasin huulille ja koneen kiinni.

Tässä vielä aasinsiltana Ideatalon Black Friday- tarjoukset
jotka ovat voimassa 9.12 asti.
Jos kiinnostuit, ota yhteyttä: info@pieni-ideatalo.fi

Hyvää pikkujouluviikonloppua !
Sanna










SHARE:

lauantaina, marraskuuta 19, 2016

Joulufiilis kadoksissa, auttakaa!

Pikkuisen pidempään blogitaukoon on suurin syy ajan puute. Yrityksellä on kaikkein kiireisintä aikaa juurikin tämä loppusyksy ja jäljelle jäävät tunnit olen viettänyt live-seurassa, aika suppeaa.
Kiitos ja anteeksi.

Mutta nyt on huoli suuri.
JOULU ON KADONNUT!

Olen odotellut sitä ihanan kutkuttavaa oloa joka yleensä tulee jo marraskuun alkupuolella.
Ei tullut, fiilis on täysin hukassa vaikka meitä hemmoteltiin lumipeitteelläkin pari viikkoa.
Ei ensimmäistäkään sammalta kerättynä, ei havuja hamstrattuna. 
Joulua on etsitty lumenpeittämästä Tukholmasta asti, kurkattu josko Turun torilla luuhaisi, 
kaiveltu kangasvarastoista, etsitty koristelaatikoista.
Joulukadun avauksiakin on jo tänä viikonloppuna vaikka missä mutta  
täällä Pikkutalossa ei ole mokomaa näkynyt!
Ainoat aavistukset tulee pienenpienestä piparkakkutalosta joka tehtiin torstaina.
Siltikään en saa millään sitä odottavaa fiilistä kohdalleen, en touhukasta moodia mieleen. En sitä ylimääräistä vaihdetta jossa kuunnellaan Michael Bublen joululevyä aamusta iltaan ja glögiä kuluu kynttilöiden palaessa ja aika riittää vaikka mihin askarruksiin ja kommelluksiin.

AUTTAKAA ETSIMÄÄN JOULU!

Olkaa kilttejä, vinkatkaa ja linkatkaa kommentteihin suosikkinne joulupostauksista joita olette lukeneet tai bloggaajana oma joulun avauksenne!
Josko se sieltä löytyis, yhteisestä tunnelmasta, muiden ilosta ja uusista ideoista.

VIIME VUONNA
meillä aloiteltiin aika näyttävästi joulukukkasin jo 10.11. 
Tykkään edelleen ihan kympillä, oisko tästä hyvä lähteä?
Faktahan on kuitenkin se että puutarhaharrastajan joulu alkaa kukkasista ja päättyy niihin.
Ei kultaa eikä mirhamia vaan sammalta ja sipulia :)
Taidan kaivaa nuo lasilieriöt esiin...

Nauttikaa marraskuusta, kyllä siinä jotain hyvää täytyy olla...
Sanna
_____________________________

Ilves-tölkki, jouluruusu ja sammal,
talven kaunein yhdistelmä?

Kaivoin esille arkistojen kätköistä muutaman laakean Ilves-tölkin, romukauppalöytöjä.

Näitä on ollut tapana hamstrata kun vastaan kävelee ja ottaa käyttöön sitä mukaan kun niitä johonkin tarvitaan, tavattoman monikäyttöisiä ovat! 
Suomennos: Niitä on kaikki paikat täynnä :)
Boolimaljoina, salaattikulhoina, tuikkupurkkeina, hedelmäastioina, kukkamaljakkoina...


Hyasintit ja jouluruusut taas kuuluvat ehdottomasti meillä jo joulukuun alun koristeluihin ja koska kelit sen sallii, tein muutaman asetelman valmiiksi ja jätin kasvihuonetta kaunistamaan kunnes joulu saapuu sisälle. Pojan parvekkeelta jäi vähän sammalta yli ja siitä sain mukavan vihreän pedin näille ihanuuksille.



Kasvihuoneen viileydessä nämä kestää, näyttää hyvältä... ja let´s face it, 
täällä mekin edelleen viikonloppuisin istuskelemme glögimuki huulilla :)
Jouluruusut ja hyasintit eivät ole kylmänarkoja kumpikaan mutta kovia pakkasia ne eivät kestä, muistakaa se jos jätätte esim. terassille.
Mä onnistuin yhtenä vuonna palelluttamaan KAIKKI joulukukkaseni viikkoa ennen h-hetkeä...


Jokos siellä on hyasintit purkeissa?

Ja hei, bonuksena nämä Viherlassilan alennusmyynnistä löytämäni ihanat -50%
lasilieriöt joiden sisään voi sujauttaa melkein mitä vaan ja päällä olevaan lasikuppiin sitten kynttilän!
Ostin viisi...just...




SHARE:
© Pikkutalo. All rights reserved.
Blogger Template Designed by pipdig