Kahdestaan...

Niin, nyt ollaan siirtymässä elämässä siihen vaiheeseen herra E:n kanssa että jälkikasvu ei enää pyöri helmoissa koko ajan.
Auta armias jos pyörisi, toinen on 22 ja toinen 17 :)

Tämä tarkoittaa sitä että lauantaina illalliskattaus näytti tältä,
2 hengen kattaukselta.

Jos totta puhutaan, tämä on aika kivaa aikaa elämässä.
Meillä on molemmilla aika vakiintuneet työympyrät, niissä riittää haasteita.
Vapaa-aikana ollaan vaihtelevan energisiä: kädessä on kuokka, maalipensseli, ruokakirja tai matkaopas (ja usein suunnitteluvaiheessa on toisessa kädessä viinilasi).

 Meidän touhut tunteville tiedoksi:
Herra E lupas että saan viimein ostaa sen pihasaunan, jes !

Monesti puhutaan siitä miten vaikeaa pariskunnilla on sopeutua lasten aikuistumiseen ja kotoa lähtöön.
Me ollaan ajateltu asia niin että lapset ovat meillä ainoastaan lainassa. 
Tarkoitus kai on että me vietämme loppuelämämme yhdessä -vapaaehtoisesti-
ja lapset tehdään, hoivataan ja valmistellaan omaa elämäänsä varten niin hyvin kuin osataan.

Suhtaudun pikkuisen epäillen niihin ihmisiin jotka käyvät siivoamassa lastensa luona vielä niiden pois muutettua, olisikohan kannattanut opettaa imurin käyttöä vähän aikaisemmin?


No, joka tapauksessa muistakaa huomioida ns. ruuhkavuosien aikana myös se ihminen jonka kanssa viettää todennäköisesti ne seuraavat 20-40 vuotta.

Saas nähdä sohaisinko nyt sen verran että saisin vähän kommentteja teiltä...

ps. huomaattekos, sininen valtaa koko ajan enemmän ja enemmän tilaa...

CONVERSATION

0 kommenttia:

Lähetä kommentti